Pinnaamalla nukkumisesta nakerrat vain omaa kortea

Vällyjen välissä vietetty aika on pohja monelle toiminnolle. Toisinaan (tai usein) mieli tekisi kukkua vielä hieman pidempään. Ei kannattasi, sillä seuraava päivä rakennetaan edellisen yön aikana.

Arki-ilta. Työpäivän jälkeen sohva on kivan pehmoinen ja telkkarista tulee lemppariohjelma. Kello on yksitoista illalla ja kukut vielä sohvalla puolihorroksessa. Aamulla olisi herätys klo6. Kohta menen nukkumaan. Kuulostaako tutulta?

Ei sinällään ole yllätys, että nukkumisesta pinnaaminen heikentää hyvinvointia ja alentaa suorituskykyä. Kauramoottorissa ei ole loputtomasti virtaa. Univaje altistaa mm. liialliselle stressille, heikentää suoristuskykyä ja kognitiota. Töissä on raskaampaa ja pinna on helpommin kireällä. Ominaisuudet, joita tarvitsemme päivittäin sekä ominaisuudet, joita tarvitsemme ihan vain ihmisenä olemiseen alentuvat.

Me ihmiset olemme hyvin sopeutuvaisia, että sopeudumme myös univajeeseen ja alempaan toimintakykyyn. Tsempataan vähän. Kyllä se siitä. Viikonloppuna nukun sitten pitkään. On tässä ennenkin pärjätty. Kyllä tämä tästä ohi menee, nyt on vain vähän raskaampaa.

Vaan miten käy sitten, kun elämä heittää oravanpyörään seuraavan vaihteen? Tulee sairautta, irtisanominen, muutto, läheisen poismenoa, pandemia, urheiluvamma tai pitkittynyt kiputila. Jos et osaa arkena priorisoida unelle riittävästi aikaa, osaatko myrskyn iskiessä hiipiä ajoissa punkkaan?

Jos kuitenkin menisit tänään ajoissa nukkumaan? Ei tarttisi aamulla tiuskia puolisolle, kun kahvi ei ollutkaan riittävän vahvaa.